Bioanalyytikoksi Seinäjoella

 

Heippa! Täällä kirjoittelee 22- vuotias bioanalyytikko-opiskelija Etelä-Pohjanmaalta. Opiskelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa bioanalyytikoksi Tampereen ammattikorkeakoulun järjestämässä koulutuksessa. Olen aloittanut opinnot syksyllä 2015 Tampereella, mutta vaihdoin opiskeluni Seinäjoelle tammikuussa 2017. Opiskelu täällä Seinäjoella menee saman opetussuunnitelman mukaan, ja opiskelemme samassa tahdissa Tamk:ssa yhtä aikaa aloittaneen ryhmän, eli minun vanhan luokkani kanssa. 😊  

Päivät meillä eroaa siitä mihin totuin Tamk:ssa opiskellessani. Teemme suurimman osan laboratorioharjoituksista Seinäjoen sairaalan laboratorioissa, joskus myös iltaisin potilasaikojen päätyttyä. Mielestäni tämä on ollut itselleni parempi tapa oppia, kuin harjoittelu koulun opetuslaboratoriossa. Laboratorioharjoituksia pitäneet työntekijät ovat usein olleet todella motivoituneita työstään ja heillä on paljon käytännön esimerkkejä sekä monia kokemuksia. Toisaalta Tamk:ssa laboratorioharjoituksissa usein opettajana oli sama opettaja joka oli luennoinut aiheesta, jolloin asioita oli helppo yhdistää, sillä ne esitettiin samalla tavalla.  

Seinäjoella opiskelu tapahtuu sairaalan lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun tiloissa, jossa suuren osan luennoistamme pitää oma opettajamme Marika. Joskus olemme Seinäjoen sairaalalla kuuntelemassa kliinisen kemian laboratorion kemistien luentoja. Tämän lisäksi osallistumme joihinkin Tamk:n luentoihin etäyhteyden kautta. Silloin meidän kanssa yhtä aikaa aloittaneen bioanalyytikko ryhmän luentoa videoidaan ja me katsomme videota sekä osallistumme keskusteluun chatin kautta. Nämä luennot ovat mielestäni kivoja, sillä voin kuunnella luentoa kotoani. Koen myös mielekkääksi sen, että videot tallennetaan, jolloin niihin voi palata kokeeseen lukiessa. Välillä matkustamme koko luokka Tampereelle mikroskopoimaan verensivelyvalmisteita, mikrobiologia, histologisia ja sytologisia näytteitä sekä suorittamaan molekyylibiologian laboratorioharjoituksia. 

Mielestäni bioanalyytikkokoulutus on järjestetty hyvin Seinäjoella. On hienoa, että Seinäjoen sairaala on vahvasti mukana koulutuksessamme, sillä näin pääsemme lähelle työelämää jo opiskeluvaiheessa.  

 

Milla Mäki-Pantti          

 

 

Bionalyytikko tutkimusryhmän jäsenenä

 

Bioanalyytikkokoulutus mahdollistaa työllistymisen monelle eri osa-alueelle niin sosiaali- ja terveysalalla, yritys- ja yksityissektorille kuin esimerkiksi tutkimuksen sektorille. Koulutuksen aikana on usein mahdollista vahvistaa erityisiä kiinnostuksen kohteitaan esimerkiksi harjoitteluiden, opinnäytetyön ja kesätöiden merkeissä. Opiskelun ohessa tehtävä työ onkin erinomainen ja mielestäni erittäin suositeltava tapa saada niin sanotusti jalkaa ovenväliin tulevaisuuden työpaikkoihin.

Yksi mahdollisuuksista on hakeutua tutkimusryhmään töihin. Erityisesti tutkimusryhmiä on yliopistoilla, joiden painotusalueet vaihtelevat paljon maantieteellisestä sijainnista riippuen. Esimerkiksi Tampereen seudulla tehdään tutkimusta syöpätautien, infektiotautien ja biomateriaalien alalla, kun taas esimerkiksi Jyväskylässä eräs suurimpia tutkimuskohteita on liikunnan ja urheilun monipuoliset vaikutukset. Helsingissä taas tehdään paljon tutkimusta esimerkiksi eläinlääketieteen parissa. Erilaisia laboratorioita, joihin voi bioanalyytikkokoulutuksella hakea on siis monia. Tutkimusryhmissä voi bioanalyytikkojen lisäksi työskennellä kirjava joukko eri asteisia tutkijoita aina maisterivaiheen opiskelijasta akatemiaprofessoriin, laboratorioanalyytikoita, sairaanhoitajia, lääkäreitä, tilastotieteilijöitä ja esimerkiksi tutkimusten sosiaalisesta puolesta huolehtivia asiantuntijoita.

 

Bioanalyytikolla voi tutkimusryhmän sisällä olla monenlaisia tehtäviä, sillä laboratorioalan ammattilaisena työnkuvaan voi kuulua esimerkiksi analyysilaitteistojen käyttäminen ja huolto yhtä lailla kuin kehonkoostumuksen mittaaminen. Tällä hetkellä olen itse töissä Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmissä, jossa teen töitä muun työn ohessa myös bioanalyytikon roolissa. Minun lisäkseni ryhmissä työskentelee noin viisi bioanalyytikon koulutuksen saanutta työntekijää. Kullakin on erilainen rooli tiedekunnan sisällä: kaikkien roolina on ottaa tutkimuksissa tarvittavia biologisia näytteitä, kuten verinäytteitä ja sydänfilmejä sekä huolehtia näytteiden käsittelystä, sekä analyysistä. Tärkeänä tehtävänä on myös analyysilaitteistojen ylläpito sekä huolto, mutta myös laitekannan ajantasaisuudesta huolehtiminen. Reagenssien ja tarvikkeiden tilaus on keskitetty tietyille henkilöille ja laboratorion aikataulusta huolehtiminen toisille. Laboratoriohenkilökunnan tehtävänä on myös toimia asiantuntijoina tutkimusta tekeville tutkijoille esimerkiksi verinäytteen säilyvyyttä tai ottotapahtumaa käsittelevissä asioissa. Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa esimerkiksi verinäytteiden ottaminen ja erilaisten rasituskokeiden tekeminen ovat suuri osa työnkuvaa, joten näissä tilanteissa bioanalyytikon ammattitaito on tarpeen. Myös esimerkiksi tiettyjen histologisten värjäysten tekeminen, mikroskoopin ja molekyylibiologisten menetelmien käyttö voi monissa paikoissa olla osa työtä. Tutkimusryhmän tehtävänä onkin tarjota koulutusta ja perehdytystä uusiin työtehtäviin, myös tilanteissa, joissa menetelmä on uusi myös ryhmälle. Bioanalyytikon roolina on harvoin tehdä suunnitelmia tutkimuksen sisällä, vaan usein suunnitelmat tulevat ensin ryhmän päätutkijalta, joka hyväksyttää suunnitelmansa toteuttamismahdollisuudet muulta laboratoriohenkilökunnalta. Usein bioanalyytikot voivat toimia myös tutkimusta avustavissa tehtävissä, kuten näytteiden valokuvauksessa, liuosten valmistamisessa ja esimerkiksi laitehankintojen vertailussa. Työnkuvan määritteleekin usein juuri tutkimusryhmän keskeinen kiinnostuksen kohde ja meneillään olevat tutkimukset. Usein laboratoriohenkilökunta on monen eri ryhmän käytettävissä, minkä vuoksi aikataulujen organisointi, näytevirtojen hallinnointi, tarkkuus ja huolellisuus ovatkin oleellisia ominaisuuksia tutkimuspuolelle töihin hakeuduttaessa.

Itse olen kokenut tutkimusryhmässä työskentelyn juuri sopivan yksilöivänä ja haasteita tarjoavana. Saan työssäni käyttää monia bioanalyytikon eri taitoja joskus samankin työnpäivän aikana. Pidän myös siitä, että asiakkaat (tässä tutkittavat) saa kohdata entistä henkilökohtaisemmin ja yksilöllisempinä ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Verrattaessa työtä esimerkiksi sairaalamaailmaan, ovatkin tutkimusryhmässä työskentelyn eduiksi laskettavissa useimmiten laajempi työnkuva, työpäivien selvä vaihtelevuus sekä mahdollisesti myös suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan erikoisosaamiseensa.

Hanna-Kaarina

 

Bioanalyytikko-opinnot opiskelijan silmin

”Kyynärtaipeet piiloon, sillä musta tulee bioanalyytikko”. Näin julistin reilut 3,5 vuotta sitten sosiaalisessa mediassa saatuani juuri tiedon opiskelemaan pääsystä. Intoa täynnä ja rohkeana tarttumaan uusiin haasteisiin. Alalla, josta en juurikaan muuta tiennyt vielä silloin.

Hain bioanalyytikkokoulutukseen biokemian maisteritutkinnon jälkeen, sillä alallani oli huonohko työtilanne eikä tutkimuksen maailmaan astuminen tuntunut juuri silloin kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Opiskelin siis tuolloin Tampereen yliopistossa ja olin jostain kuullut Kuntokadun toisella puolella järjestettävästä bioanalyytikkokoulutuksesta. Valmistumisen lähestyessä ja työtilanteen ollessa edelleen auki, päätin järjestää itselleni tekemistä seuraaviinkiin vuosiin ja hakea AMK-tutkintoon. Sen nimessä oli kuitenkin bio- (biologia, luonnontieteet) ja-analytiikka (analyyttinen, järjestelmällinen, laboratorio), joten uskoin sen olevan oiva jatkokouluttautumispaikka, vaikka en todellisuudessa alasta tiennyt mitään. Pääsinkin ilokseni sisään jo ensiyrittämällä selvitettyäni ensin valintakokeiden karsinnan sekä varsinaisten valintakokeiden matemaattiset, kielelliset ja psykologiset testit.

 

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle vasta alkoi vähitellen selvitä mitä kaikkea alan osaamiseen kuuluu. Opintoihin kuului paljon muutakin kuin verinäytteenottoa!  Ensimmäisen vuoden aikana opiskelimme perusteet niin matematiikasta, kemiasta kuin siitä verinäytteenotostakin anatomian ja molekyylibiologian opetusta unohtamatta. Itse sain paljon kursseja hyväksiluettua aiempien opintojeni vuoksi, mutta luokkatovereillani opiskelutahti vaikutti olevan melko kiivas. Opinnot olivat tässä vaiheessa melko luentopainotteisia, mutta myös käytännön harjoittelulle, kuten laskimo- ja sormenpäänäytteen ottamiselle ja perushoitotyön opettelulle löytyi tilaa. Jo ensimmäisenä vuonna pääsimme tutustumaan Fimlabin erikoisalojen, kuten molekyylibiologian laboratorioihin. Innostuneina kaikesta uudesta ja ihmeellisestä imimme uutta tietoa sisuksiimme sienten lailla: ”Vitsi, mitä kaikkea me tullaankaan oppimaan!”

 

Toisena opiskeluvuonna aiemmin opittuja teoriatietoja ja taitoja alettiin soveltaa entistä enemmän käytäntöön. Meiltä opiskelijoilta vaadittiin entistä enemmän vastuunottoa ja myös taitojen karttumista. Uutta mielenkiintoista tietoa tuli jatkuvasti ja oma ammatti-identiteetti alkoi vähitellen kasvaa: ”Ehkä minäkin jonain päivänä osaan tuon…” Toisen opintovuoden kruunasi myös reilu pariviikkoinen näytteenottoharjoittelu oikeassa sairaalassa, jonka aikana tulivat tutuksi ”hyvät ja huonot suonet”, osasto-EKG:n ihmeet sekä oikeanlainen asiakkaan kohtaaminen. Muistan, kuinka jännitin tuota jaksoa niin kovasti ennakkoon, vaikka hyvinhän se meni lopulta! Osa luokaltamme oli saattanut olla jo ensimmäisen vuoden jälkeen oman alan kesätöissä, mutta viimeistään nyt suurimmalle osalle halukkaista löytyi opiskeluja tukevaa työtä.

 

Kolmas opintovuosi syventävien teoriaosien lisäksi sisälsi jo pitkän jakson eli kolmisen kuukautta käytännön harjoittelua koulun ulkopuolella. Kävimme tutustumassa kahden viikon jaksoissa bioanalytiikan erikoisaloihin, kuten patologiaan, hematologiaan, kliiniseen fysiologiaan ja esimerkiksi automaatioon. Harjoittelu oli mahdollista suorittaa toisella paikkakunnalla Tampereen ulkopuolella ja itsekin suoritin osan harjoittelusta Lahdessa ja osan Jyväskylässä. Jakso oli rankka, mutta äärimmäisen opettava. Siinä sai hyvin ensimakua oikeasta työelämästä, monista eri suuntautumisvaihtoehdoista sekä pääsi tapaamaan hyvin erilaisia työympäristöjä. Omasta mielestäni tietyt alat olivat mielenkiintoisempia kuin toiset ja luokkakaverin mielestä homma oli juuri päinvastoin. Oli hauska huomata, kuinka monien opiskelukavereiden mielessä alkoi jo selvästi kyteä ajatus siitä omasta erityisen kiinnostavasta alasta. Näiden harjoittelujen jälkeen oma ammattikuva ja näky itsestä sinisissä tai vihreissä työvaatteissa alkoi selventyä: ”Minä osaan jo, osaan jo paljonkin…” Tämän vuoden aikana työstimme myös opinnäytetöitämme. Opinnäytetöissä riitti töitä, mutta kaiken sen panostuksen jälkeen valmistui hieno joukko tutkielmia, joista voimme todella olla ylpeitä.

Viimeinen puolivuotinen on mennyt hurahtaen. Opintoihin kuuluva kuuden viikon syventävä harjoittelu syksyn aikana päästi meidät todella syventämään osaamistamme bioanalytiikan erikoisaloilla. Osa opiskelijoista valitsi paikan, jonka toimintaan eivät olleet aiemmin juurikaan päässeet perehtymään, osa taas vahvisti osaamistaan alueella, jonka kokivat jo vahvasti omakseen esimerkiksi opinnäytetyön tekemisen jälkeen. Esimerkiksi itse tein harjoitteluni yliopiston tutkimusryhmässä sekä molekyylipatologian laboratoriossa, aloilla, joista minulla oli jo aiempaa kokemusta ja ennen kaikkea mielenkiintoa aiheeseen. Harjoittelun myötä moni pääsi varmasti jo halutessaan kiinni mahdollisiin tuleviin työpaikkoihin, mikä osaltaan harjoitteluiden ideana onkin.

 

3,5-vuotinen opiskelu bioanalyytikon ammattiin on ollut ajoittain haastavaa ja rankkaakin, mutta samalla tarjonnut mahdollisuuden tutustua upeisiin ihmisiin ja laajaan joukkoon potentiaalisia työpaikkoja. Ryhmässämme aloitti muistaakseni 36 opiskelijaa ja nyt jouluna 2017 meitä valmistuu bioanalyytikoiksi n.30. Koko tämän ajan ryhmä on pysynyt siis suurena, mutta ryhmähengeltään tiiviinä ja toisiaan tukevana tiiminä. Tämä on ehdottomasti ollut ammattikorkeakoulun etu esimerkiksi yliopistossa opiskeluun verrattuna! Osaltaan tämä kertoo varmasti onnistuneesta opiskelijavalinnasta esimerkiksi motivaation ja lähtökohtien suhteen, mutta myös siitä, kuinka opettajamme ovat sitoutuneet tukemaan suurta joukkoa erilaisia opiskelutapoja ja muuttuvia elämäntilanteita. Olenkin itse todella tyytyväinen, että päätin lähteä opiskelemaan bioanalytiikkaa. Työtilanne on lupaava valmistumisen lähestyessä ja mahdollisia kiinnostavia työpaikkavaihtoehtoja on useita. Laboratoriot ja tutkimusryhmät, täältä me 14BIO:laiset tullaan!!

Hanna-Kaarina

 

Potilaana moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa

PÄIVÄ POTILAANA
Torstai aamu alkoi hyvissä, mutta jokseenkin pienen sekasorron merkeissä. Tulevia sairaanhoitajia kulki siellä sun täällä, joista osa istui koneilla tehden lähetteitä potilailleen. Bioanalyytikoita tuli ja meni potilashuoneista toiseen näytteenottokärryjen tai EKG- koneiden kanssa ja muutamia fysioterapeutteja (?) saattoi bongata jos oli tarkkana. Potilashuoneet olivat jo lähes täynnä potilaista, joita puolet sairaanhoitaja-opiskelijoista ja muutama vapaaehtoinen esitti. Roolit tulisivat vaihtumaan  seuraavana päivänä.
Tehtävään, johon minut kutsuttiin (päivystyspotilas), pääsi aluilleen tunnin odottelun jälkeen. Nopeammin kuin normaalissa päivystyksessä, jeij!
Odotus oli sen arvoista. Kun minulle annettiin ”identiteetti”, sain 5 minuuttia aikaa sisäistää sen, ennen hoitajan saapumista.
Roolini oli: Kiukkuinen, joka tilanteen tullen karkaileva vanhus, joka ei halua olla sairaalassa – Täydellistä!
Hoitaja saapui ja kyseli nimellä minua. Vastasin vähäpuheisesti ja todettuaan henkilöllisyyteni, lähti hoitaja kirjaamaan minua systeemiin. Hoitajan silmä vältti ja otin hatkat.
10min myöhemmin harhailin paikalle, huomatakseni, että hoitaja oli etsinyt minua.
Tämän jälkeen hän ei päästänyt minua silmistään.
Minut saatettiin laboratorioon, jossa minulta otettiin verikokeita ja EKG. Luonnollisesti panin vastaan ja kyseenalaistin joka hetki, kun minulta otettiin näytteitä. Aina kun avasin suuni minulle perusteltiin hyvin, miksi kukin määritys tehtiin ja vakuuteltiin, että tämän jälkeen ei oteta määrityksiä. Pientä valkoista valhetta, mutta se toimi. Labrat sujuivat hyvin, ilman haavereita tai ongelmia. Henkilöllisyyteni varmistettiin ennen näytteenottoa ja EKG:tä – siitä pisteet! Asiallista toimintaa oli.
Seuraavaksi suuntana oli vuodeosasto, missä pääsin makoilemaan. Syynä tulosten odottelu ja lääkärin tapaaminen. En edelleenkään halunnut olla sairaalassa, joten pyrin lähtemään aina kuin mahdollista, joten minua jouduttiin pitämään silmällä jatkuvasti. Mikäli hoitaja oli lähdössä pois, pyysi hän toista hoitajaa katsomaan perääni, etten ottaisi ja lähtisi. Hienoa toimintaa siinä!
Lääkäri saapui vihdoin paikalle, jolle en luonnollisesti tehnyt muuta kuin jurputtanut. Hoitajat ilmoittivat lääkärille pakoyrityksistäni ja muusta käytöksestäni, ja tästä syystä minulle määrättiin rauhoittavia. Lääkärin poistuttua ja lääkkeen saatuani sairaanhoitajat saapuivat siteiden kanssa ja yrittivät sitoa minut potilasvuoteeseen, lääkärin määräyksestä. Pistin vastaan ja hoitajat luovuttivat. Uhattuaan viedä kenkäni ellen lopeta pakoilua, sai minut rauhoittumaan yhdessä annettujen rauhoittavien kanssa. Annettu rauhoittava annettiin olkavarren lihakseen oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Päivä tuli rauhoittuessa täyteen ja tilaisuus päättyi.
Hieno kokemus. Kiitos!
Joona Stålhane

Islannin kongressi

Opiskelemme Tampereen ammattikorkeakoulussa bioanalytiikkaa. Keväällä 2015 bioanalyytikkokoulutuksen koulutuspäällikkö Eeva Liikanen ehdotti, että pieni ryhmä osallistuisi NML 2015 –kongressiin Islannissa, Reykjavikissa. NML eli Nordisk Medisinsk Laboratoriegruppe on pohjoismainen bioanalyytikkoyhdistys ja NML 2015 –kongressi on kansainvälinen bioanalyytikkojen ammatillinen konferenssi.

islanti 1

Lähdimme Islantiin Helsinki-Vantaan lentokentältä 2.7. ja olimme Islannissa Keflavikin lentokentällä noin klo 18 paikallista aikaa. Siitä ajoimme noin tunnin bussilla Reykjavikin keskustaan, josta me opiskelijat olimme vuokranneet asunnon.

Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa Islannin yliopiston bioanalyytikkokoulutukseen. Kävimme kiertämässä luokkatiloja ja meille esiteltiin koulutusohjelmaa. Esittelijöinä toimivat Islannin yliopiston bioanalyytikkokoulutuksen koulutusohjelman johtaja, kaksi lehtoria ja oppilaskunnan puheenjohtaja. Suurin ero Suomen koulutukseen oli mahdollisuus jatkaa oman alan maisterin- ja tohtorinopintoihin. Suomessa tämä ei ole vielä mahdollista. Toinen suuri ero olivat tasokokeet: kaikki hakijat pääsivät opiskelemaan ensimmäiseksi lukukaudeksi, mutta tasokokeiden jälkeen vain parhaat saivat jatkaa opintojaan.

islanti 2
Islannin yliopiston bioanalyytikkokoulutuksen rakennus

Yliopistoon tutustumisen jälkeen jakauduimme pareiksi ja menimme tutustumaan Islannin yliopistollisen sairaalan laboratorioihin. Pääsimme käymään patologian, hematologian, kemian, molekyylibiologian ja mikrobiologian laboratorioissa. Konferenssin aikaan Islannin bioanalyytikot olivat olleen jo kahdeksan viikkoa lakossa. Kaikki näytteet päivystysnäytteitä lukuun ottamatta pakastettiin. Se teki laboratorioympäristöstä hieman erilaisen tunnelmaltaan, sillä laboratorioissa oli hyvin rauhallista. Muuten laboratoriot muistuttivat suomalaisia laboratorioita, ja näimme paljon tuttuja laitteita.

islanti 4islanti 3

Samana iltana oli konferenssin avausjuhla. Tilaisuus järjestettiin Hilton-hotellissa, ja se antoi mahdollisuuden tutustua rakennukseen sekä muiden maiden osallistujiin ja muihin opiskelijoihin. Iltajuhlassa tarjoiltiin kevyitä virvokkeita ja naposteltavia.

islanti 5
Matkalle osallistuneet (vasemmalta oikealle): Meri Laine, Joanna Kokkila, Terhi Anttila, Eeva Liikanen (edessä), Iida Hurskainen, Olli Kemppainen ja Emilia Komi.

Ensimmäinen oikea konferenssipäivä alkoi tervetuliaispuheilla. Konferenssin aikataulu oli jaettu jokaisena päivänä kahteen osaan, joista toinen alkoi aina lounastarjoilun jälkeen. Jokaisen osan alussa oli yhteinen, suurempi luento, mutta muuten tilat oli jaettu pienemmiksi luentosaleiksi, joiden välillä pystyi liikkumaan vapaasti. Tällä tavalla kaikki saivat päättää ne luennot, jotka kokivat kaikista kiinnostavimmiksi. Konferenssin teemana oli ”Variety in Biomedical Science” eli bioanalytiikan moninaisuus, joten luennoissa oli mistä valita.

Suosikkiluentoni olivat luento Islannin geologiasta, tuliperäisyydestä ja sen tutkimisesta (konferenssin aloitusluento, jonka tarkoituksena oli toivottaa meidät tervetulleeksi ihmeelliseen Islantiin) sekä luento norjalaisen bioanalyytikon vapaaehtoistyöskentelystä ebolan diagnosointiin ja hoitoon keskittyvässä laboratoriossa Sierra Leonessa. Mielenkiintoisia ja jopa liikuttavia olivat etenkin kuvat leireiltä, joissa ebolaa sairastaneita hoidettiin. Etenkin kuvat avaruuspukuisista potilaskuljettajista ja piikkilanka-aidan toisistaan erottamat vierailukatokset potilaille ja heidän omaisilleen olivat pysäyttäviä. Kiinnostavia olivat myös tapausselostukset, kuten esitelmä 12-vuotiaan tytön sydäninfarktista ja sen hoidosta, jota Islannin haastava luonto ja pitkät etäisyydet hankaloittivat. – Emilia

islanti 6

Mielestäni mielenkiintoisin luento oli luovutuksen jälkeen vanhentuneiden trombosyyttien käyttö kasvumediumin korvikkeena solujen kasvatuksessa. Luento oli kiehtova, ja aihe niin innovatiivinen ja mullistava, että olen kertonut asiasta konferenssin jälkeen kaikille, jotka ovat suostuneet hetkenkin kuuntelemaan. Muita hyvin kiehtovia luentoja olivat luento suolistomikrobien vaikutuksesta käyttäytymiseen, ja luento Islantilaisten perimästä. Muita seuraamiani luentoja olivat muun muassa luento siitä, miten Tanskassa bioanalytiikan ammattia yritetään mainostaa ja saada enemmän esille, ja luento erilaisista mikrobiologisista sairaustapauksista. – Joanna

islanti 7

 Konferenssin ulkopuolella tutustuimme Reykjavikin nähtävyyksiin. Kiertelimme kaupungilla ja nautimme raikkaasta meri-ilmasta ja söimme hyvää ruokaa. Osa porukastamme kävi myös kolme tuntia kestävällä valassafarilla, jossa näimme delffiinejä ja muutaman valaankin, sekä todella hienoja maisemia. Hieno nähtävyys oli myös Hallgrimskirkja, joka on keskustassa sijaitseva korkea kirkko, jonka torniin nousimme.

islanti 8   islanti 9

islanti reykjavik

Islannin-matkamme oli unohtumaton kokemus. Reykjavikin tunnelma oli ainutlaatuinen ja konferenssi itsessään onnistunut.

Messuilua 2015

messut2

Kokonaisturvallisuusmessut 4–6.9.2015

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettiin Kokonaisturvallisuus 2015 –suurtapahtuma, johon myös TAMKin bioanalytiikan opiskelijat osallistuivat. Tapahtumaa olivat järjestämässä mm. viranomaiset, turvallisuusalan yritykset ja monet järjestöt. TAMKin bioanalytiikan messupiste oli Tieto & Taito -kehällä, jolla oli monia toiminnallisia pisteitä. Osastoamme oli toteuttamassa joukko 12BIO:n ja 13BIO:n opiskelijoita.

TAMKin bioanalytiikan pisteellä tehtiin messuvieraille ilmaisia hemoglobiinimittauksia ja PEF-mittauksia. Hemoglobiinia mitattiin kahdella pikamittarilla. Olimme saaneet hemoglobiinin mittauskyvettejä ja PEF-suukappaleita lahjoituksena 1000 kpl.

Messuilla oltiin kolmena eri päivänä ja jokaiselle päivälle oli osin eri opiskelijat. Ennen messuja osa opiskelijoista keräsivät tarvittavat välineet koululta ja kuljettivat ne messupaikalle. Pisteessä tarvittiin mm. suojakäsineitä, vanulappuja, lansetteja, puhdistusainetta, laastareita, mittauskyvettejä, Hb-mittareita sekä PEF-mittari ja siihen kertakäyttöisiä suukappaleita. Lisäksi tarvittiin jatkojohtoja, roska-astioita ja esittelykyltti/ koulutusohjelman roll-up. Huomasimme, että tällaisen tapahtuman järjestämiseen tarvitaan yllättävän paljon erilaisia välineitä. Meillä oli kaikkea pääosin riittävästi, vain jotain tarvikkeita opettajat toivat viikonlopun aikana lisää.

Asiakkaita kävi runsaasti ja mittaukset sujuivat hyvin. Monet messukävijät olivat tyytyväisiä, kun tällaista palvelua oli tarjolla. Joillakin oli kulunut pitkiäkin aikoja edellisistä mittauksista. Perjantaina messuvieraiden joukossa oli paljon yläasteikäisiä nuoria, joista osa tuli rohkeasti mittauttamaan terveyttään. Moni puhalsi ensimäistä kertaa PEF-mittariin. Suurin osa asiakkaista oli kuitenkin työikäisiä tai vanhempia.

Asiakkaat olivat hyväntuulisia ja monet olivat kiinnostuneita kuulemaan koulutusohjelmastamme. Saimme myös selittää monille, mitä hemoglobiini tarkoittaa ja mitä PEF-puhalluksissa mitataan. Päivän aikana ihopistonäytteenotto ja Hb-viitearvot tulivat hyvin tutuiksi ja PEF-viitearvot alkoivat myös muistua mieleen. PEF-viitearvoista olisi voinut olla mukana värillinen tuloste, jolloin arvojen katsominen olisi ollut helpompaa. Hb-pikamittareita olisi voinut olla kolmaskin, jolloin odottelua olisi tullut vähemmän. Seuraavaan tapahtumaan kannattaisi varautua myös tyylikkäämmillä ja suuremmilla kylteillä.

Messut olivat piristävä tapahtuma kouluarkeen. Vaikka päivät olivat pitkiä, ne eivät tuntuneet raskailta. Meitä oli kunakin päivänä 5–7 opiskelijaa paikalla, joten välillä oli aikaa kierrellä messualueella ja tutustua näyttelyihin. Kaiken kaikkiaan messujen järjestäminen oli hieno ja monille uusi kokemus.

Kirjoittaja: Outi 13BIO

Hyvinvointipäivät Virroilla

Aurinkoisena perjantaina koululta lähti 6 hengen ryhmä toisen- ja kolmannen vuoden bioanalyytikko-opiskelijoita huristelemaan Virroille mukanaan kolme laatikollista näytteenottoon liittyviä tarvikkeita: mittareita, lansetteja käsidesiä ja paljon muuta. Suuntana oli Hyvinvointia Sinulle–tapahtuma. Tarkoituksena oli tehdä erilaisia mittauksia pientä korvausta vastaan (verensokeri, kolesteroli, hemoglobiini ja verenpaine).

Perjantaina asiakaskunta koostui lähinnä työporukoista, sillä päivää markkinoitiin tyky- ja virkistyspäivänä alueen yrityksille. Lauantaina puolestaan oli koko perheen tapahtumapäivä. Alueella oli myös kaikenlaista muuta ohjelmaa aina kirkkovenesoudusta seinäkiipeilyyn ja pihajumppiin. Paikalla oli myös muita yrityksiä ja yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa ja myymässä tuotteitaan. Perjantaina kolme 11BIO:n opiskelijaa, Miia, Siiri ja Mette, kävivät myös voittamassa jousiammunnan naisten sarjan! Jee, hyvät likat!

Lauantaina TAMKia oli edustamassa 4 opiskelijaa, jotka jatkoivat mittausten tekoa. Lauantaina päästiin tekemään myös kolesterolimittauksia. Väkeä kävi pisteellä tasaiseen tahtiin, mutta mitään älytöntä tungosta ei tullut aikaiseksi. Olimme varautuneet melko suureen määrään näytteitä, mutta vain murto-osa käytettiin. Liekö syy siinä, että niin hienolla ilmalla ihmiset viihtyivät enemmän tapahtuman ulko-aktiviteeteissa sisällä istumisen sijaan? Kaiken kaikkiaan päivät olivat mukavia ja leppoisia.

11BIO:n osallistujen puolesta, Miia

Uusi Minä – hyvinvointitapahtuma Koskikeskuksessa 2.5.2014

Kaksi opiskelijaa ryhmästä 12BIO osallistui hyvinvointitapahtuman järjestämiseen, jossa mukana oli Y-kampus sekä opiskelijoita eri ammattialoilta. Kahdeksan henkinen ryhmämme koostui bioanalyytikoista, fysioterapeuteista, sosionomeista ja liiketalouden opiskelijoista. Tarkoituksena oli järjestää hyvinvointiin liittyvä tapahtuma, jonka opiskelijat suunnittelisivat ja toteuttaisivat alusta loppuun itse.

Tapahtumapaikaksi valitsimme Tampereen Koskikeskuksen keskusaukion ja ajankohdaksi 2.5.2014 klo. 11 – 17. Lähdimme täysin nollabudjetilla liikkeelle, joten tarvitsimme sponsoreita kattaaksemme kustannukset, jotka koostuivat Koskikeskuksen keskusaukion vuokrasta, mainonnasta, juontajan palkasta yms. Sponsoreiksi lähtivät muun muassa Elixia, Life, Alkeisvoima, Mielikylpy, Laura Ihana sekä Method Putkisto & Pilates studio. Life tarjosi meille tapahtumaan luennoimaan Fytonomi Aija Alhosen ja Jaakko Halmetojan. Lisäksi saimme tapahtumaan tanssiesityksiä, mm. paritanssia (Swing Team), ryhmätanssia (Razzmatazz tanssistudio) ja tankotanssia (Studio move). Päivä sisälsi myös kaksi arvontaa, josta oli mahdollisuus voittaa Elixian kuukauden jäsenyyden, Alkeisvoimaan hierontalahjakortteja tai Mielikylvyn rentoutumislahjakortin, sekä muita sponsoreilta tai tapahtumaan osallistuvilta yrityksiltä saatuja tuotepalkinoja.

Päivän kohokohtana oli muodonmuutos yhdelle henkilölle. Henkilö valittiin muodonmuutoskilpailun avulla, jossa parhaimman perustelun antanut voitti muodonmuutoksen, joka toteutettaisiin tapahtumapäivänä Koskikeskuksessa. Muutos sisälsi ilmaisen kampauksen ja meikin sekä stylisti valitsi hänelle vaatteet Moda Aukian vaatevalikoimasta ja antoi muutenkin tyyli- ja pukeutumisvinkkejä.


Tapahtuman ohjelmasta muokkautui seuraavanlainen;

Klo 11.00 Tapahtuma alkaa
Klo 11.15 Method putkisto: tietoisku
Klo 11.30 Aija Alhosen haastattelua
Klo 12.00 Ensimmäinen Arvonta
Klo 12.30 Swing team tanssiesitys
Klo 12.50 Jaakko Halmetoja: Superfood
Klo 13.20 Method putkisto: tietoisku
Klo 13.30 Muodonmuutoksen esittely
Klo 14.30 Tanssistudio Razzmatazz
Klo 14.45 Toinen Arvonta
Klo 15.20 Method putkisto
Klo 15.45 Jaakko Halmetoja: Superfood
Klo 16.15 Studio move tanssiesitys
Klo 17.00 Tapahtuma päättyy
Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin onnistunut ja ihmisiä oli liikkeellä Koskikeskuksessa paljon. Eniten huomiota keräsivät tanssiesitykset ja jonkin verran jäi ihmisiä kuuntelemaan myös Jaakko Halmetojan luentoja.

Päiväkotilapset Nallelaboratoriossamme

Opettajamme ehdottivat, että olisi hyvä saada kokemusta lasten kanssa toimimisesta jo ennen harjoittelujaksojen näytteenottotilanteita.

Syntyi ajatus Nallelaboratorio-päivästä! 

Luokkamme jaettiin kahteen osaan ja molemmat ryhmät suunnittelivat oman noin tunnin ohjelmansa 15 hengen päiväkotiryhmälle -5-6 vuotiaita lapsukaisia. Päädyimme ryhmässä toteuttamaan päivän rasteina, joissa jokaisessa olisi oma ohjelmansa. Rastien aiheiksi valikoituivat Kim-leikki laboratorion tavaroista, ihopisto ja EKG lapsien mukana tuomiltaan nalleilta, suojapukeutuminen, mikroskopointi, suusuojuksen ”tuunaus” sekä aukkotarina bakteerien sieppaamista nalleista.

Päivä onnistui erittäin hyvin, saimme varmuutta lastenkanssa toimimiseen sekä ilahduimme siitä kuinka tyhjästä paperista saimme aikaan näin hienon päivän!

Kiitokset kaikille päivään osallistuneille, erityisesti Sammonkadun päiväkodin menninkäiset- ryhmälle!
13BIO
 

Kaukajärvi-projekti 2013

 

 Tänä vuonna Kaukajärvi-projekti ajoittui päiville 2.-4.12. Projektin ideana oli tarjota Kaukajärviosuuskunnan työntekijöille mahdollisuus käydä mittaamassa verenpaine, hemoglobiini, verensokeri sekä kokonaiskolesteroli työpäivän lomassa. Ennen varsinaisia mittauksia projektiin sisältyi tietysti suunnittelua siitä, miten homma saataisiin kokonaisuudessaan toteutettua sujuva

Projektin toteutukseen osallistui joukko 10SBIO-ryhmän opiskelijoita. Suunnittelutyötä helpotti se, että sama projekti on toteutettu jo aikaisempinakin vuosina. Kun suunnitelmat olivat selvät Kaukajärviosuuskunnan puolesta, jäljelle jäi  välineiden ja mittareiden kuljetus paikan päälle, järjestelyt sekä mittareiden kontrollointi ennenensimmäisten asiakkaiden saapumista. Kun valmistelut olivat hyvät, myös alkuun päästiin nopsasti jo ensimmäisenä aamuna.

Asiakkaita riitti kaikille päiville ja
määritykset sujuivat ongelmitta. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut kokonaisuus. Työntekijät saivat helposti ja nopeasti työpäivän lomassa mittaustulokset.

Opiskelijoille projekti oli hyvä keino testata omia taitojaan suunnittelussa ja toteutuksessa.