Bioanalyytikko-opinnot opiskelijan silmin

”Kyynärtaipeet piiloon, sillä musta tulee bioanalyytikko”. Näin julistin reilut 3,5 vuotta sitten sosiaalisessa mediassa saatuani juuri tiedon opiskelemaan pääsystä. Intoa täynnä ja rohkeana tarttumaan uusiin haasteisiin. Alalla, josta en juurikaan muuta tiennyt vielä silloin.

Hain bioanalyytikkokoulutukseen biokemian maisteritutkinnon jälkeen, sillä alallani oli huonohko työtilanne eikä tutkimuksen maailmaan astuminen tuntunut juuri silloin kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Opiskelin siis tuolloin Tampereen yliopistossa ja olin jostain kuullut Kuntokadun toisella puolella järjestettävästä bioanalyytikkokoulutuksesta. Valmistumisen lähestyessä ja työtilanteen ollessa edelleen auki, päätin järjestää itselleni tekemistä seuraaviinkiin vuosiin ja hakea AMK-tutkintoon. Sen nimessä oli kuitenkin bio- (biologia, luonnontieteet) ja-analytiikka (analyyttinen, järjestelmällinen, laboratorio), joten uskoin sen olevan oiva jatkokouluttautumispaikka, vaikka en todellisuudessa alasta tiennyt mitään. Pääsinkin ilokseni sisään jo ensiyrittämällä selvitettyäni ensin valintakokeiden karsinnan sekä varsinaisten valintakokeiden matemaattiset, kielelliset ja psykologiset testit.

 

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle vasta alkoi vähitellen selvitä mitä kaikkea alan osaamiseen kuuluu. Opintoihin kuului paljon muutakin kuin verinäytteenottoa!  Ensimmäisen vuoden aikana opiskelimme perusteet niin matematiikasta, kemiasta kuin siitä verinäytteenotostakin anatomian ja molekyylibiologian opetusta unohtamatta. Itse sain paljon kursseja hyväksiluettua aiempien opintojeni vuoksi, mutta luokkatovereillani opiskelutahti vaikutti olevan melko kiivas. Opinnot olivat tässä vaiheessa melko luentopainotteisia, mutta myös käytännön harjoittelulle, kuten laskimo- ja sormenpäänäytteen ottamiselle ja perushoitotyön opettelulle löytyi tilaa. Jo ensimmäisenä vuonna pääsimme tutustumaan Fimlabin erikoisalojen, kuten molekyylibiologian laboratorioihin. Innostuneina kaikesta uudesta ja ihmeellisestä imimme uutta tietoa sisuksiimme sienten lailla: ”Vitsi, mitä kaikkea me tullaankaan oppimaan!”

 

Toisena opiskeluvuonna aiemmin opittuja teoriatietoja ja taitoja alettiin soveltaa entistä enemmän käytäntöön. Meiltä opiskelijoilta vaadittiin entistä enemmän vastuunottoa ja myös taitojen karttumista. Uutta mielenkiintoista tietoa tuli jatkuvasti ja oma ammatti-identiteetti alkoi vähitellen kasvaa: ”Ehkä minäkin jonain päivänä osaan tuon…” Toisen opintovuoden kruunasi myös reilu pariviikkoinen näytteenottoharjoittelu oikeassa sairaalassa, jonka aikana tulivat tutuksi ”hyvät ja huonot suonet”, osasto-EKG:n ihmeet sekä oikeanlainen asiakkaan kohtaaminen. Muistan, kuinka jännitin tuota jaksoa niin kovasti ennakkoon, vaikka hyvinhän se meni lopulta! Osa luokaltamme oli saattanut olla jo ensimmäisen vuoden jälkeen oman alan kesätöissä, mutta viimeistään nyt suurimmalle osalle halukkaista löytyi opiskeluja tukevaa työtä.

 

Kolmas opintovuosi syventävien teoriaosien lisäksi sisälsi jo pitkän jakson eli kolmisen kuukautta käytännön harjoittelua koulun ulkopuolella. Kävimme tutustumassa kahden viikon jaksoissa bioanalytiikan erikoisaloihin, kuten patologiaan, hematologiaan, kliiniseen fysiologiaan ja esimerkiksi automaatioon. Harjoittelu oli mahdollista suorittaa toisella paikkakunnalla Tampereen ulkopuolella ja itsekin suoritin osan harjoittelusta Lahdessa ja osan Jyväskylässä. Jakso oli rankka, mutta äärimmäisen opettava. Siinä sai hyvin ensimakua oikeasta työelämästä, monista eri suuntautumisvaihtoehdoista sekä pääsi tapaamaan hyvin erilaisia työympäristöjä. Omasta mielestäni tietyt alat olivat mielenkiintoisempia kuin toiset ja luokkakaverin mielestä homma oli juuri päinvastoin. Oli hauska huomata, kuinka monien opiskelukavereiden mielessä alkoi jo selvästi kyteä ajatus siitä omasta erityisen kiinnostavasta alasta. Näiden harjoittelujen jälkeen oma ammattikuva ja näky itsestä sinisissä tai vihreissä työvaatteissa alkoi selventyä: ”Minä osaan jo, osaan jo paljonkin…” Tämän vuoden aikana työstimme myös opinnäytetöitämme. Opinnäytetöissä riitti töitä, mutta kaiken sen panostuksen jälkeen valmistui hieno joukko tutkielmia, joista voimme todella olla ylpeitä.

Viimeinen puolivuotinen on mennyt hurahtaen. Opintoihin kuuluva kuuden viikon syventävä harjoittelu syksyn aikana päästi meidät todella syventämään osaamistamme bioanalytiikan erikoisaloilla. Osa opiskelijoista valitsi paikan, jonka toimintaan eivät olleet aiemmin juurikaan päässeet perehtymään, osa taas vahvisti osaamistaan alueella, jonka kokivat jo vahvasti omakseen esimerkiksi opinnäytetyön tekemisen jälkeen. Esimerkiksi itse tein harjoitteluni yliopiston tutkimusryhmässä sekä molekyylipatologian laboratoriossa, aloilla, joista minulla oli jo aiempaa kokemusta ja ennen kaikkea mielenkiintoa aiheeseen. Harjoittelun myötä moni pääsi varmasti jo halutessaan kiinni mahdollisiin tuleviin työpaikkoihin, mikä osaltaan harjoitteluiden ideana onkin.

 

3,5-vuotinen opiskelu bioanalyytikon ammattiin on ollut ajoittain haastavaa ja rankkaakin, mutta samalla tarjonnut mahdollisuuden tutustua upeisiin ihmisiin ja laajaan joukkoon potentiaalisia työpaikkoja. Ryhmässämme aloitti muistaakseni 36 opiskelijaa ja nyt jouluna 2017 meitä valmistuu bioanalyytikoiksi n.30. Koko tämän ajan ryhmä on pysynyt siis suurena, mutta ryhmähengeltään tiiviinä ja toisiaan tukevana tiiminä. Tämä on ehdottomasti ollut ammattikorkeakoulun etu esimerkiksi yliopistossa opiskeluun verrattuna! Osaltaan tämä kertoo varmasti onnistuneesta opiskelijavalinnasta esimerkiksi motivaation ja lähtökohtien suhteen, mutta myös siitä, kuinka opettajamme ovat sitoutuneet tukemaan suurta joukkoa erilaisia opiskelutapoja ja muuttuvia elämäntilanteita. Olenkin itse todella tyytyväinen, että päätin lähteä opiskelemaan bioanalytiikkaa. Työtilanne on lupaava valmistumisen lähestyessä ja mahdollisia kiinnostavia työpaikkavaihtoehtoja on useita. Laboratoriot ja tutkimusryhmät, täältä me 14BIO:laiset tullaan!!

Hanna-Kaarina

 

Vastaa