Bioanalyytikoksi Seinäjoella

 

Heippa! Täällä kirjoittelee 22- vuotias bioanalyytikko-opiskelija Etelä-Pohjanmaalta. Opiskelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa bioanalyytikoksi Tampereen ammattikorkeakoulun järjestämässä koulutuksessa. Olen aloittanut opinnot syksyllä 2015 Tampereella, mutta vaihdoin opiskeluni Seinäjoelle tammikuussa 2017. Opiskelu täällä Seinäjoella menee saman opetussuunnitelman mukaan, ja opiskelemme samassa tahdissa Tamk:ssa yhtä aikaa aloittaneen ryhmän, eli minun vanhan luokkani kanssa. 😊  

Päivät meillä eroaa siitä mihin totuin Tamk:ssa opiskellessani. Teemme suurimman osan laboratorioharjoituksista Seinäjoen sairaalan laboratorioissa, joskus myös iltaisin potilasaikojen päätyttyä. Mielestäni tämä on ollut itselleni parempi tapa oppia, kuin harjoittelu koulun opetuslaboratoriossa. Laboratorioharjoituksia pitäneet työntekijät ovat usein olleet todella motivoituneita työstään ja heillä on paljon käytännön esimerkkejä sekä monia kokemuksia. Toisaalta Tamk:ssa laboratorioharjoituksissa usein opettajana oli sama opettaja joka oli luennoinut aiheesta, jolloin asioita oli helppo yhdistää, sillä ne esitettiin samalla tavalla.  

Seinäjoella opiskelu tapahtuu sairaalan lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun tiloissa, jossa suuren osan luennoistamme pitää oma opettajamme Marika. Joskus olemme Seinäjoen sairaalalla kuuntelemassa kliinisen kemian laboratorion kemistien luentoja. Tämän lisäksi osallistumme joihinkin Tamk:n luentoihin etäyhteyden kautta. Silloin meidän kanssa yhtä aikaa aloittaneen bioanalyytikko ryhmän luentoa videoidaan ja me katsomme videota sekä osallistumme keskusteluun chatin kautta. Nämä luennot ovat mielestäni kivoja, sillä voin kuunnella luentoa kotoani. Koen myös mielekkääksi sen, että videot tallennetaan, jolloin niihin voi palata kokeeseen lukiessa. Välillä matkustamme koko luokka Tampereelle mikroskopoimaan verensivelyvalmisteita, mikrobiologia, histologisia ja sytologisia näytteitä sekä suorittamaan molekyylibiologian laboratorioharjoituksia. 

Mielestäni bioanalyytikkokoulutus on järjestetty hyvin Seinäjoella. On hienoa, että Seinäjoen sairaala on vahvasti mukana koulutuksessamme, sillä näin pääsemme lähelle työelämää jo opiskeluvaiheessa.  

 

Milla Mäki-Pantti          

 

 

Bionalyytikko tutkimusryhmän jäsenenä

 

Bioanalyytikkokoulutus mahdollistaa työllistymisen monelle eri osa-alueelle niin sosiaali- ja terveysalalla, yritys- ja yksityissektorille kuin esimerkiksi tutkimuksen sektorille. Koulutuksen aikana on usein mahdollista vahvistaa erityisiä kiinnostuksen kohteitaan esimerkiksi harjoitteluiden, opinnäytetyön ja kesätöiden merkeissä. Opiskelun ohessa tehtävä työ onkin erinomainen ja mielestäni erittäin suositeltava tapa saada niin sanotusti jalkaa ovenväliin tulevaisuuden työpaikkoihin.

Yksi mahdollisuuksista on hakeutua tutkimusryhmään töihin. Erityisesti tutkimusryhmiä on yliopistoilla, joiden painotusalueet vaihtelevat paljon maantieteellisestä sijainnista riippuen. Esimerkiksi Tampereen seudulla tehdään tutkimusta syöpätautien, infektiotautien ja biomateriaalien alalla, kun taas esimerkiksi Jyväskylässä eräs suurimpia tutkimuskohteita on liikunnan ja urheilun monipuoliset vaikutukset. Helsingissä taas tehdään paljon tutkimusta esimerkiksi eläinlääketieteen parissa. Erilaisia laboratorioita, joihin voi bioanalyytikkokoulutuksella hakea on siis monia. Tutkimusryhmissä voi bioanalyytikkojen lisäksi työskennellä kirjava joukko eri asteisia tutkijoita aina maisterivaiheen opiskelijasta akatemiaprofessoriin, laboratorioanalyytikoita, sairaanhoitajia, lääkäreitä, tilastotieteilijöitä ja esimerkiksi tutkimusten sosiaalisesta puolesta huolehtivia asiantuntijoita.

 

Bioanalyytikolla voi tutkimusryhmän sisällä olla monenlaisia tehtäviä, sillä laboratorioalan ammattilaisena työnkuvaan voi kuulua esimerkiksi analyysilaitteistojen käyttäminen ja huolto yhtä lailla kuin kehonkoostumuksen mittaaminen. Tällä hetkellä olen itse töissä Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmissä, jossa teen töitä muun työn ohessa myös bioanalyytikon roolissa. Minun lisäkseni ryhmissä työskentelee noin viisi bioanalyytikon koulutuksen saanutta työntekijää. Kullakin on erilainen rooli tiedekunnan sisällä: kaikkien roolina on ottaa tutkimuksissa tarvittavia biologisia näytteitä, kuten verinäytteitä ja sydänfilmejä sekä huolehtia näytteiden käsittelystä, sekä analyysistä. Tärkeänä tehtävänä on myös analyysilaitteistojen ylläpito sekä huolto, mutta myös laitekannan ajantasaisuudesta huolehtiminen. Reagenssien ja tarvikkeiden tilaus on keskitetty tietyille henkilöille ja laboratorion aikataulusta huolehtiminen toisille. Laboratoriohenkilökunnan tehtävänä on myös toimia asiantuntijoina tutkimusta tekeville tutkijoille esimerkiksi verinäytteen säilyvyyttä tai ottotapahtumaa käsittelevissä asioissa. Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa esimerkiksi verinäytteiden ottaminen ja erilaisten rasituskokeiden tekeminen ovat suuri osa työnkuvaa, joten näissä tilanteissa bioanalyytikon ammattitaito on tarpeen. Myös esimerkiksi tiettyjen histologisten värjäysten tekeminen, mikroskoopin ja molekyylibiologisten menetelmien käyttö voi monissa paikoissa olla osa työtä. Tutkimusryhmän tehtävänä onkin tarjota koulutusta ja perehdytystä uusiin työtehtäviin, myös tilanteissa, joissa menetelmä on uusi myös ryhmälle. Bioanalyytikon roolina on harvoin tehdä suunnitelmia tutkimuksen sisällä, vaan usein suunnitelmat tulevat ensin ryhmän päätutkijalta, joka hyväksyttää suunnitelmansa toteuttamismahdollisuudet muulta laboratoriohenkilökunnalta. Usein bioanalyytikot voivat toimia myös tutkimusta avustavissa tehtävissä, kuten näytteiden valokuvauksessa, liuosten valmistamisessa ja esimerkiksi laitehankintojen vertailussa. Työnkuvan määritteleekin usein juuri tutkimusryhmän keskeinen kiinnostuksen kohde ja meneillään olevat tutkimukset. Usein laboratoriohenkilökunta on monen eri ryhmän käytettävissä, minkä vuoksi aikataulujen organisointi, näytevirtojen hallinnointi, tarkkuus ja huolellisuus ovatkin oleellisia ominaisuuksia tutkimuspuolelle töihin hakeuduttaessa.

Itse olen kokenut tutkimusryhmässä työskentelyn juuri sopivan yksilöivänä ja haasteita tarjoavana. Saan työssäni käyttää monia bioanalyytikon eri taitoja joskus samankin työnpäivän aikana. Pidän myös siitä, että asiakkaat (tässä tutkittavat) saa kohdata entistä henkilökohtaisemmin ja yksilöllisempinä ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Verrattaessa työtä esimerkiksi sairaalamaailmaan, ovatkin tutkimusryhmässä työskentelyn eduiksi laskettavissa useimmiten laajempi työnkuva, työpäivien selvä vaihtelevuus sekä mahdollisesti myös suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan erikoisosaamiseensa.

Hanna-Kaarina

 

Bioanalyytikko-opinnot opiskelijan silmin

”Kyynärtaipeet piiloon, sillä musta tulee bioanalyytikko”. Näin julistin reilut 3,5 vuotta sitten sosiaalisessa mediassa saatuani juuri tiedon opiskelemaan pääsystä. Intoa täynnä ja rohkeana tarttumaan uusiin haasteisiin. Alalla, josta en juurikaan muuta tiennyt vielä silloin.

Hain bioanalyytikkokoulutukseen biokemian maisteritutkinnon jälkeen, sillä alallani oli huonohko työtilanne eikä tutkimuksen maailmaan astuminen tuntunut juuri silloin kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Opiskelin siis tuolloin Tampereen yliopistossa ja olin jostain kuullut Kuntokadun toisella puolella järjestettävästä bioanalyytikkokoulutuksesta. Valmistumisen lähestyessä ja työtilanteen ollessa edelleen auki, päätin järjestää itselleni tekemistä seuraaviinkiin vuosiin ja hakea AMK-tutkintoon. Sen nimessä oli kuitenkin bio- (biologia, luonnontieteet) ja-analytiikka (analyyttinen, järjestelmällinen, laboratorio), joten uskoin sen olevan oiva jatkokouluttautumispaikka, vaikka en todellisuudessa alasta tiennyt mitään. Pääsinkin ilokseni sisään jo ensiyrittämällä selvitettyäni ensin valintakokeiden karsinnan sekä varsinaisten valintakokeiden matemaattiset, kielelliset ja psykologiset testit.

 

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle vasta alkoi vähitellen selvitä mitä kaikkea alan osaamiseen kuuluu. Opintoihin kuului paljon muutakin kuin verinäytteenottoa!  Ensimmäisen vuoden aikana opiskelimme perusteet niin matematiikasta, kemiasta kuin siitä verinäytteenotostakin anatomian ja molekyylibiologian opetusta unohtamatta. Itse sain paljon kursseja hyväksiluettua aiempien opintojeni vuoksi, mutta luokkatovereillani opiskelutahti vaikutti olevan melko kiivas. Opinnot olivat tässä vaiheessa melko luentopainotteisia, mutta myös käytännön harjoittelulle, kuten laskimo- ja sormenpäänäytteen ottamiselle ja perushoitotyön opettelulle löytyi tilaa. Jo ensimmäisenä vuonna pääsimme tutustumaan Fimlabin erikoisalojen, kuten molekyylibiologian laboratorioihin. Innostuneina kaikesta uudesta ja ihmeellisestä imimme uutta tietoa sisuksiimme sienten lailla: ”Vitsi, mitä kaikkea me tullaankaan oppimaan!”

 

Toisena opiskeluvuonna aiemmin opittuja teoriatietoja ja taitoja alettiin soveltaa entistä enemmän käytäntöön. Meiltä opiskelijoilta vaadittiin entistä enemmän vastuunottoa ja myös taitojen karttumista. Uutta mielenkiintoista tietoa tuli jatkuvasti ja oma ammatti-identiteetti alkoi vähitellen kasvaa: ”Ehkä minäkin jonain päivänä osaan tuon…” Toisen opintovuoden kruunasi myös reilu pariviikkoinen näytteenottoharjoittelu oikeassa sairaalassa, jonka aikana tulivat tutuksi ”hyvät ja huonot suonet”, osasto-EKG:n ihmeet sekä oikeanlainen asiakkaan kohtaaminen. Muistan, kuinka jännitin tuota jaksoa niin kovasti ennakkoon, vaikka hyvinhän se meni lopulta! Osa luokaltamme oli saattanut olla jo ensimmäisen vuoden jälkeen oman alan kesätöissä, mutta viimeistään nyt suurimmalle osalle halukkaista löytyi opiskeluja tukevaa työtä.

 

Kolmas opintovuosi syventävien teoriaosien lisäksi sisälsi jo pitkän jakson eli kolmisen kuukautta käytännön harjoittelua koulun ulkopuolella. Kävimme tutustumassa kahden viikon jaksoissa bioanalytiikan erikoisaloihin, kuten patologiaan, hematologiaan, kliiniseen fysiologiaan ja esimerkiksi automaatioon. Harjoittelu oli mahdollista suorittaa toisella paikkakunnalla Tampereen ulkopuolella ja itsekin suoritin osan harjoittelusta Lahdessa ja osan Jyväskylässä. Jakso oli rankka, mutta äärimmäisen opettava. Siinä sai hyvin ensimakua oikeasta työelämästä, monista eri suuntautumisvaihtoehdoista sekä pääsi tapaamaan hyvin erilaisia työympäristöjä. Omasta mielestäni tietyt alat olivat mielenkiintoisempia kuin toiset ja luokkakaverin mielestä homma oli juuri päinvastoin. Oli hauska huomata, kuinka monien opiskelukavereiden mielessä alkoi jo selvästi kyteä ajatus siitä omasta erityisen kiinnostavasta alasta. Näiden harjoittelujen jälkeen oma ammattikuva ja näky itsestä sinisissä tai vihreissä työvaatteissa alkoi selventyä: ”Minä osaan jo, osaan jo paljonkin…” Tämän vuoden aikana työstimme myös opinnäytetöitämme. Opinnäytetöissä riitti töitä, mutta kaiken sen panostuksen jälkeen valmistui hieno joukko tutkielmia, joista voimme todella olla ylpeitä.

Viimeinen puolivuotinen on mennyt hurahtaen. Opintoihin kuuluva kuuden viikon syventävä harjoittelu syksyn aikana päästi meidät todella syventämään osaamistamme bioanalytiikan erikoisaloilla. Osa opiskelijoista valitsi paikan, jonka toimintaan eivät olleet aiemmin juurikaan päässeet perehtymään, osa taas vahvisti osaamistaan alueella, jonka kokivat jo vahvasti omakseen esimerkiksi opinnäytetyön tekemisen jälkeen. Esimerkiksi itse tein harjoitteluni yliopiston tutkimusryhmässä sekä molekyylipatologian laboratoriossa, aloilla, joista minulla oli jo aiempaa kokemusta ja ennen kaikkea mielenkiintoa aiheeseen. Harjoittelun myötä moni pääsi varmasti jo halutessaan kiinni mahdollisiin tuleviin työpaikkoihin, mikä osaltaan harjoitteluiden ideana onkin.

 

3,5-vuotinen opiskelu bioanalyytikon ammattiin on ollut ajoittain haastavaa ja rankkaakin, mutta samalla tarjonnut mahdollisuuden tutustua upeisiin ihmisiin ja laajaan joukkoon potentiaalisia työpaikkoja. Ryhmässämme aloitti muistaakseni 36 opiskelijaa ja nyt jouluna 2017 meitä valmistuu bioanalyytikoiksi n.30. Koko tämän ajan ryhmä on pysynyt siis suurena, mutta ryhmähengeltään tiiviinä ja toisiaan tukevana tiiminä. Tämä on ehdottomasti ollut ammattikorkeakoulun etu esimerkiksi yliopistossa opiskeluun verrattuna! Osaltaan tämä kertoo varmasti onnistuneesta opiskelijavalinnasta esimerkiksi motivaation ja lähtökohtien suhteen, mutta myös siitä, kuinka opettajamme ovat sitoutuneet tukemaan suurta joukkoa erilaisia opiskelutapoja ja muuttuvia elämäntilanteita. Olenkin itse todella tyytyväinen, että päätin lähteä opiskelemaan bioanalytiikkaa. Työtilanne on lupaava valmistumisen lähestyessä ja mahdollisia kiinnostavia työpaikkavaihtoehtoja on useita. Laboratoriot ja tutkimusryhmät, täältä me 14BIO:laiset tullaan!!

Hanna-Kaarina

 

Potilaana moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa

PÄIVÄ POTILAANA
Torstai aamu alkoi hyvissä, mutta jokseenkin pienen sekasorron merkeissä. Tulevia sairaanhoitajia kulki siellä sun täällä, joista osa istui koneilla tehden lähetteitä potilailleen. Bioanalyytikoita tuli ja meni potilashuoneista toiseen näytteenottokärryjen tai EKG- koneiden kanssa ja muutamia fysioterapeutteja (?) saattoi bongata jos oli tarkkana. Potilashuoneet olivat jo lähes täynnä potilaista, joita puolet sairaanhoitaja-opiskelijoista ja muutama vapaaehtoinen esitti. Roolit tulisivat vaihtumaan  seuraavana päivänä.
Tehtävään, johon minut kutsuttiin (päivystyspotilas), pääsi aluilleen tunnin odottelun jälkeen. Nopeammin kuin normaalissa päivystyksessä, jeij!
Odotus oli sen arvoista. Kun minulle annettiin ”identiteetti”, sain 5 minuuttia aikaa sisäistää sen, ennen hoitajan saapumista.
Roolini oli: Kiukkuinen, joka tilanteen tullen karkaileva vanhus, joka ei halua olla sairaalassa – Täydellistä!
Hoitaja saapui ja kyseli nimellä minua. Vastasin vähäpuheisesti ja todettuaan henkilöllisyyteni, lähti hoitaja kirjaamaan minua systeemiin. Hoitajan silmä vältti ja otin hatkat.
10min myöhemmin harhailin paikalle, huomatakseni, että hoitaja oli etsinyt minua.
Tämän jälkeen hän ei päästänyt minua silmistään.
Minut saatettiin laboratorioon, jossa minulta otettiin verikokeita ja EKG. Luonnollisesti panin vastaan ja kyseenalaistin joka hetki, kun minulta otettiin näytteitä. Aina kun avasin suuni minulle perusteltiin hyvin, miksi kukin määritys tehtiin ja vakuuteltiin, että tämän jälkeen ei oteta määrityksiä. Pientä valkoista valhetta, mutta se toimi. Labrat sujuivat hyvin, ilman haavereita tai ongelmia. Henkilöllisyyteni varmistettiin ennen näytteenottoa ja EKG:tä – siitä pisteet! Asiallista toimintaa oli.
Seuraavaksi suuntana oli vuodeosasto, missä pääsin makoilemaan. Syynä tulosten odottelu ja lääkärin tapaaminen. En edelleenkään halunnut olla sairaalassa, joten pyrin lähtemään aina kuin mahdollista, joten minua jouduttiin pitämään silmällä jatkuvasti. Mikäli hoitaja oli lähdössä pois, pyysi hän toista hoitajaa katsomaan perääni, etten ottaisi ja lähtisi. Hienoa toimintaa siinä!
Lääkäri saapui vihdoin paikalle, jolle en luonnollisesti tehnyt muuta kuin jurputtanut. Hoitajat ilmoittivat lääkärille pakoyrityksistäni ja muusta käytöksestäni, ja tästä syystä minulle määrättiin rauhoittavia. Lääkärin poistuttua ja lääkkeen saatuani sairaanhoitajat saapuivat siteiden kanssa ja yrittivät sitoa minut potilasvuoteeseen, lääkärin määräyksestä. Pistin vastaan ja hoitajat luovuttivat. Uhattuaan viedä kenkäni ellen lopeta pakoilua, sai minut rauhoittumaan yhdessä annettujen rauhoittavien kanssa. Annettu rauhoittava annettiin olkavarren lihakseen oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Päivä tuli rauhoittuessa täyteen ja tilaisuus päättyi.
Hieno kokemus. Kiitos!
Joona Stålhane

Pirkanmaan Bioanalyytikot Ry:n opintopäivä lauantaina 12.3.2016

Pirkanmaan Bioanalyytikot Ry järjesti opintopäivän maaliskuun 12. päivä Opetusravintola Eetvartissa. Paikalle ammattilaisten joukkoon oli saapunut myös kymmeniä opiskelijoita. 14BIO-ryhmän eli toisen vuoden bioanalyytikko-opiskelijat olivat hyvin edustettuina.

opintopäivät.

Päivä koostui viidestä luennosta, näyttelystä sekä lounas- ja kahvitarjoiluista. Näyttelyssä mukana olleita yrityksiä olivat Labquality, Mediq, Mekalasi, Sarstedt, Thermo Fisher, VWR ja Tehy. Esillä olikin runsaasti näytteenoton välineistöä ja laboratoriotarvikkeita. Näyttelyyn tutustumiseen oli varattu hyvin aikaa aamukahvin ja lounaan lomassa.

 

Feel good feel safe- hyvinvointitapahtuma 13BIO:n mittauspisteellä 26.- 27.4.2016.

Nämä kaksi päivää ovat menneet mielettömän nopeasti. Koko ajan on ollut tasaiseen tahtiin porukkaa, ja kaikki tiimin jäsenet ovat olleet täysillä mukana. Olemme saaneet huimasti kokemusta mm. moniammatillisesta työskentelystä, asiakaspalvelusta, tiimityöskentelystä, vierianalytiikasta, tapahtuman järjestämisestä ja markkinoinnista. Pisteellämme olemme tehneet hemoglobiinin, glukoosin ja kolesterolin pikamäärityksiä, mitanneet verenpainetta ja puhalluttaneet PEF:iä. Olemme päässeet myös tutustumaan tapahtuman muihin pisteisiin, esim. elvytys-, tasapainorata- ja kehonkoostumusmittauspisteisiin ja kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja koskien mm. hammastapaturmia.

Tapahtuma on ollut kokonaisuudessaan mielekäs ja antoisa järjestää ja toteuttaa.

PSHP-viikko 9.-13.5.2016

13BIO osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa PSHP-viikolle, jotka on järjestetty jo neljä kertaa peräkkäin. Viikon aikana kuka tahansa TAYSin käytävillä kävelevä henkilö pääsi paitsi tutustumaan eri terveydenhuollon alojen opiskelijoihin, myös esimerkiksi mittauttamaan oman verenpaineensa ilmaiseksi.

Tarjosimme pisteellämme sekä hemoglobiinin että verensokerin pikamittauksia ihopistonäytteestä, ja lisäksi esittelimme alaamme kiinnostuneille. Olimme myös tuoneet mukanamme koulusta mikroskoopin, jonka avulla saattoi tutustua lähemmin erilaisiin verisoluihin, tai vaikkapa muutamaan erilaiseen kudosnäytteeseen. Lisäksi meillä oli käytössämme kannettava tietokone, jonka näytöllä pyöri erilaisista koulutuksemme aikana otetuista kuvista tehty kuvasarja. Messupisteille ominaiseen tapaan jaoimme mittaustulosten lisäksi kävijöille myös kyniä, karkkeja sekä Bioanalyytikkoliiton ”Mikä ihmeen bioanalyytikko?”-esitteitä. Tukea pisteemme järjestämiseen saimmekin paitsi PSHP:lta ja TAMKilta, myös Fimlabilta ja Bioanalyytikkoliitolta.

Näytteenotto- ja esittelypisteemme sai kävijöiden keskuudessa suuren suosion, ja iloksemme pisteellämme vierailijoita oli useimmiten jonoksi asti, eikä meidän missään vaiheessa tarvinnut istua vain tyhjän panttina. Koko viikon aikana mittauksissamme kävi yli 600 ihmistä, ja saimme lähes yksinomaan positiivista palautetta. Koimmekin  tuoneemme ammattiryhmäämme tehokkaasti esiin ja tehneemme positiivisen vaikutuksen paitsi muihin tapahtuman järjestäjiin, myös luonamme käyneisiin ihmisiin ammattilaisista maallikkoihin.

Kaiken kaikkiaan muistikuvat PSHP-viikosta ovat hyvin positiiviset: viihdyimme viikolla hyvin, koimme onnistuneemme pisteemme järjestämisessä ja tunsimme itsemme erittäin tervetulleiksi.  Jokainen projektiryhmämme jäsen vastaisikin varmasti kysyttäessä osallistuvansa PSHP-viikolle uudestaan!

-Siru Koskinen, 13BIO, TAMK

 

Näytteenottoaamujen pitkät perinteet.

TAMKin bioanalyytikko-opiskelijat ovat järjestäneet Kaukajärviosuuskunnalle kerran vuodessa ns. ”terveysmittauspäiviä”, joissa osuuskunnan henkilökunta voi tulla testauttamaan omia tiettyjä veriarvojaan ja verenpainettaan. Toiminta tapahtuu sovittuina päivinä helposti heidän omissa tiloissaan. Tämä TAMKin bioanalyytikko-opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistyö on kestänyt jo yli 10 vuotta.

Tänä vuonna Kaukajärviosuuskunnalle suunniteltuja mittauspäiviä oli yhteensä kolme ja ne oli järjestetty joulukuun ensimmäiselle viikolle. Ajanvarauksia asiakkaille oli annettu jo etukäteen klo 8-10 välille. Bioanalyytikko-opiskelijat olivat järjestäneet annetut tilat aamulla valmiiksi ja näytteenottopisteitä oli yhteensä kolme. Kahdella paikalla otettiin ihopistonäytteitä ja kolmannessa mitattiin verenpainetta. Ihopistonäytteisiin kuului verensokeri, hemoglobiini ja kokonaiskolesteroli.

 
Tulevia bioanalyytikkoja oli päivittäin paikalla neljä. Yhden tehtävänä oli mitata verenpainetta, kahden tehtäviin kuului ottaa ihopistonäytteet ja yksi toimi avustajana muun muassa ohjaamassa asiakkaita vapautuville paikoille. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä asiakkaat saapuivat näytteenottoon hieman liukuvasti, työtehtävien salliessa.

 
Bioanalyytikko-opiskelijoiden puolesta tapahtuma oli oikein mukava ja leppoisa. Annetut tilat olivat sopivat näytteenottoon ja ajanvaraus oli hoidettu etukäteen hyvin. Asiakkaat olivat mukavia ja terveydestään selvästikin kiinnostuneita. Yhteistyö sujui siis kaikin puolin mallikkaasti ja pian valmistuvat uudet bioanalyytikot saivat oikein hyvää harjoitusta tulevaa ammattiaan varten.

Teksti: Heli Hakola, 12bio

Tunnelmia Porin valtakunnallisilta bioanalyytikkopäiviltä

Osa 12Bion opiskelijoista osallistui Porin valtakunnalliseen bioanalyytikko-opintopäivään 14.11.2015. Paikkana oli Satakunnan keskussairaala. Aamu alkoi ilmoittautumisella sekä kahvi ja sämpylätarjoilulla. Tarjoilun jälkeen tutustuimme näyttelyyn, jossa oli eri näytteilleasettajia, mm. Tehy ja Immunodiagnostic Oy. Satadiagin johtaja Harri Hagman toivotti yleisön tervetulleeksi opintopäiville ja samalla hän kertoi Satadiagin toimialueesta ja toiminnasta.

Ensimmäinen luento käsitteli raskausajan seulontatutkimuksia. Luennon piti Merja Huttunen, osastoylilääkäri Satakunnan keskussairaalasta. Luennon pääaiheena oli kromosomipoikkeavuuksien seulonta sikiöstä. Satakunnassa on otettu käyttöön uusi kromosomipoikkeavuuksien seulontatutkimus NIPT. Tutkimus otetaan äidiltä verinäytteenä ja siitä tutkitaan sikiön vapaata DNA:ta. NIPT on otettu käyttöön myös muuallakin Suomessa.

Seuraavana luento käsitteli työvuorojen optimointia. Luennon piti ylihoitaja Katja Laine Satadiagista ja Jari Kyngäs CI:sta. Porissa on kokeilussa autonominen työvuorojen suunnittelu. Autonomisella työvuorosuunnittelulla pyritään siihen, että työntekijät pystyvät sovittamaan työn ja vapaa-aikansa paremmin yhteen. Työvuorot kuuluu suunnitella työehtosopimuksen mukaisesti. Näiden luentojen jälkeen alkoi lounastauko. Ruoka tarjoiltiin Satakunnan keskussairaalan lounasravintolassa. Tauon aikana sai tutustua lisää näyttelyyn.

Lounaan jälkeen saimme kuulla miten laboratoriotoiminta Virossa eroaa Suomesta. Siellä asukkaita on vähemmän kuin Suomessa mutta laboratoriotutkimuksia tehdään lukumäärällisesti suurinpiirtein saman verran. Syyksi tähän kerrottiin se, että Virossa tehdään lähes kaikki tutkimukset itse eikä alihankintaa juurikaan käytetä. Virossa laboratorioissa työskentelee useampi lääkäri kuin Suomessa ja näytteenoton hoitavat pääasiassa sairaanhoitajat.

Seuraava luento koski leukemioiden laboratoriodiagnostiikkaa. Meillä valmistuville luento ei tuonut mitään uutta tietoa mutta koimme sen olevan hyvää kertausta. Sen sijaan täysin uutta asiaa tuli tämän jälkeen olleesta luennosta, joka käsitteli TMS:ä eli Magneetti stimulaatiohoitoa. Tässä aivoja stimuloidaan magneetin avulla. Hoitoa käytetään tinnituksen ja masennuksen hoitoon. Se ei ole parantava hoito vaan ylläpitohoitoja tarvitaan oireiden hillitsemiseksi. Aivojen stimuloimisen koimme vieraaksi ja olisimmekin halunnet kuulla enemmän tutkimustietoa aiheesta.

Päivän päätti luento rakkaudesta ja parisuhteesta. Luento oli hyvä loppukevennys. Opimme mm. sen, että miehiä vaivaa PMS (passiivisen miehen syndrooma) ja naisia taasen PISS (paniikinomainen itsenäisyyden saavuttamisen syndrooma). Yhdessä nämä luovat ongelmia parisuhteeseen. Jäimme kaipaamaan ratkaisuja näihin ongelmiin.

Lopuksi saimme opastuskierroksen SataDiag:n laboratoriotiloissa. Keskityimme kaikki luentoihin niin, että unohdimme tyystin ottaa kuvia tätä blogikirjoitusta varten. Matkaan luentoineen meni noin 12 tuntia mutta oli mielenkiintoista kuulla kuinka asioita voidaan tehdä erilailla laboratoriosta riippuen.

Teksti: Jutta Ruokonen

14bion opiskelijoiden tunnelmia Porin valtakunnallisilta bioanalyytikkopäiviltä.

Lähdimme ajamaan Tampereelta Poriin heti aamutuimaan. Ilmoittautuminen valtakunnalliseen bioanalyytikko-opintopäivään alkoi jo puoli yhdeksältä aamulla. Päivän järjesti Satakunnan Bioanalyytikot ry yhteistyössä Suomen bioanalyytikkoliitto ry:n kanssa. Ilmoittautumisen yhteydessä tarjoiltu aamukahvi oli omiaan käynnistämään päivän automatkan jälkeen. TAMKin bioanalyyttikko-opiskelijoita oli paikalla noin parikymmentä, joten olimme hyvin edustettuna.

Luentotarjonta vaikutti heti alkuun monipuoliselta. Ensimmäisen luennon aiheena olivat raskauden ajan erilaiset seulontatutkimukset, mikä oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe, sillä olimme juuri sivunneet samoja teemoja koulussa genetiikan kurssilla. Erityisesti NIPT-testi oli kiinnostava ja uusi aihe.

Ennen lounasta käsiteltiin työvuorojen optimointia. Siitä emme saaneet paljon irti, sillä luento käsitteli enemmän Porin omaa työvuorokäytäntöä ja sen muutosprosessia. Lounastauko oli tunnin mittainen, joten aikaa jäi tutustua eri näytteilleasettajiin. Tehyllä ja Bioanalyytikko-liitolla oli omat ständinsä, kuten myös useilla näytteenottovälineitä ja laboratoriotarvikkeita valmistavilla yrityksillä. Esillä oli muun muassa uudenlainen kertakäyttöstaasi, jollaisen saimme ottaa myös matkamuistoksi.

Puolenpäivän jälkeen jatkettiin päivää tutustumalla Viron laboratoriotoimintaan, kun Virosta kotoisin oleva SataDiagin ylilääkäri kertoi kotimaansa laboratoriotoiminnasta. Osa asioista oli hyvin samanlaisia verrattuna Suomen laboratoriotoimintaan, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Esimerkiksi osastokiertoja laboratorio ei Virossa tee, vaan sairaanhoitajat ottavat näytteet osastoilla. Seuraavaksi oli aiheena akuutit leukemiat ja laboratorio, jossa esiteltiin myös potilastapaus. Luento oli mielenkiintoinen ja siinä tuli hyvää kertausta veritauteihin liittyen.

TMS-magneettistimulaatiohoidosta kertova luento oli erittäin mielenkiintoinen ja se herätti paljon kysymyksiä yleisössäkin. Neurofysiologiaa ei tässä vaiheessa opintoja ole koulussa vielä ollut, joten uusi aihealue kiinnosti paljon. TMS-magneettistimulaatiohoitoa käytetään Porissa tällä hetkellä korvan tinnityksen sekä masennuksen hoitoon.

Viimeisenä luentopätkän aiheena oli rakkaus ja parisuhde, mikä oli keventävä loppu opintopäivän luento-osuuteen. Luentojen jälkeen oli mahdollisuus tutustua SataDiagin laboratorioihin, ja kävimmekin katsomassa neurofysiologian, mikrobiologian ja kemian laboratorioita.

Päivä oli kokonaisuutena hyvä ja kahvitaukoja tarpeeksi, jotta luennoilla jaksoi keskittyä. Vaikkei opinnot ole vielä ihan puolivälissä, oli luennoissa myös tuttuja juttuja ja kertausta. Meille uudet asiat oli esitetty selkeästi ja helposti ymmärrettävästi ja havainnollistettu kuvin. Suosittelemme vastaavia opintopäiviä myös ensimmäisen vuoden bioanalyytikko-opiskelijoille, sillä uskomme, että hekin pysyisivät hyvin kärryillä luennoilla.

14biot

 

 

 

 

 

Teksti: Noora Ahonen, Jonna Taskinen, Emma Tolonen, Leila Venäläinen ja Nelli Virtanen 14bio.

Opiskelijat Pohjolan Bioanalyytikkopäivän Ystävänpäivän luennoilla

Jokunen 14bio-bioanalyytiikko-opiskelijaryhmän opiskelijoista pääsi osallistumaan Pohjois-Suomen Bioanalyytikot PoSBit ry:n järjestämälle Pohjolan Bioanalyytikkopäiville Ystävänpäivänä 14.2.2015.

Opintopäivän luentojen aiheena olivat mm. hengitystieinfektiot ja niiden diagnostiikka, Ebola, hoitajan tekemien vieritutkimusten laadun parantaminen, kilpirauhassairaudet ja niiden diagnostiikka, työntekijän hyvinvointi.

Osallistujat kertoivat, että  Ystävänpäivän luennot 14.2.2015 olivat todella mielenkiintoisia ja opettavaisia.  Kokemus oli hieno ja osallistumishalua olisi enemmänkin erilaisissa tapahtumissa!